KoiraNetissä Kasvattaja:
Sirkku Heliävirta
Omistaja:
Sirkku Heliävirta ja
Jaana Rautio
Onnenpisaran Ainokainen "Helga" Helga,
Hellän ja Inton rakkauden hetelmä. Helgan veli syntyi enkelipoikana ja näin
ollen Ainokainen joutui viettämään pentukoppa-aikansa yksin mamman Hellässä
huomassa.Ei aikaakaan kun tämä neiti
ilmoitti, ettänyt riittää aitaukset,
hän on valmis elämään laumassa aikuisten seassa.Siitä se sit lähti... varsin reipas
neitokainen asustaa isänsä ja mummonsa kanssa Kuopiossa Jaanan ja Janin ilona.
Alla Helgan kotiväen kertomaa..
Helga on unelmien täyttymys, oman rakkaan Intoni ja
hienon Hellän jälkeläinen. Kaikki minulta kyselivät, tulee Helga meille
ja vastasin aina etten tiedä, kun en uskaltanut sitä Sirkulta kysyä...
Kun se vihdoin tuli puheenaiheeksi ja sain asiaan varmuuden, olin
onnellinen, niin onnellinen.
Kävimme reippaan neidin hakemassa kotiin ja heti seuraavana päivänä se
joutui agikisoihin turistiksi. Siellä hieman jännitti autot ja isot
koirat...
...mutta enää niin ei tapahdu.
Helga on nyt vajaat 7 kuukautinen. Se on vielä pentu, mutta se on
jotenkin niin aikuinen. Se on hurja-Helga, se on hieno-Helga ja se on
superupea-Helga. Sen kanssa voi mennä minne vaan. Helga tykkää kaikista
ihmisitä, se menee koirien luo uteliaana häntä heiluen. Ainut paikka
missä sen kanssa on todella hankala olla, on agilitykentän ympäristö
silloin, kun siellä joku pääsee tekemään agilitya. Siinä kohtaa se
kilahtaa. Se ei vaan kestä ettei itse pääse pitämään hauskaa. Se ei ole
päässyt treenaamaan, sillä Helga on saanut olla pentu. On päässyt
juoksemaan putkeen ja estesiivekkeiden läpi, mutta nähtävästi tämä on
onnistunut herättämään Helgassa sen intohimon lajia kohtaan, joka myös
sen isässä Intossa sekä isänemässä Iisassa on käsinkosketeltavissa. Ja
se on upeaa se!!!
Helgasta kasvoi hieman isokokoinen; näyttelyihin. Tämä asia on harmitus
tietenkin Sirkun kannalta; itse olen ajatellut että niin sen ehkä piti
mennä... minun sydän olisi särkynyt, jos se ei nukkuisi vieressä...
Agilityyn siitä saattaa tulla oikein hyvän kokoinen medikoira!
Minun silmään se on tietenkin kaunis, niin upea koira. Mutta kukapa ei
omaansa vaalenapunaisten lasien läpi katsoisi ? Tykkään paljon Helgan
rakenteesta ja liikkeistä. Onhan se hieman vahva nartuksi, mutta ehkäpä
toi kroppa sen pääkopan sisältöä tukee?
Aika näyttää mihin meidän tie vie. Harrastetaanko agilitya, tokoilua,
lenkkeilyä, paimentamista (jossa se osoitti jo aiemmin todella suurta
taipumusta) vai ihan kainalokaveruutta... Sillä ei ole mitään
merkitystä, sillä se on meidän kokonaisvaltainen perheenjäsen,
rakastettu ja haluttu sellainen.
Helgalla on luonne, jollaista toivoisin kaikille rotumme edustajille. Se
on kotona rauhallinen, iloinen ja hetivalmis. Se on vieraiden kanssa
hyvin vapautunut ja avoin hännänheiluttaja. Vieraat paikat sitä ei
hetkauta suuntaan tai toiseen, se tutkii ja tutustuu. Sen kanssa voi
mennä missä vaan.
Kun sen kanssa alkaa jotain "tehdä", sen syttyminen tapahtuu
nanosekunnissa. Tiedän, että Helga tulee olemaan koira, joka kertoo jos
neuvot tulee myöhässä...se on jo osoittanut että asiat tehdään täysillä.
Vaikka se ei ole oikeasti päässyt vielä "harrastamaan", ne pienet
hetket ovat osoittaneet että se tykkää tehdä ja sillä on mielestäni
miellyttämisen halua... Tähän voidaan palata, kunhan päästään oikeasti
treenin makuun.
Ihana ihana koira. "Sitä saa mitä tilaa" sopii niin hyvin Helgan
kohdalle. Sirkku voi tämän ihan varmasti allekirjoittaa!
ps. älkää muuten ihmiset säikähtäkö jos Helgaan tutustutte. Perittyyn
"Helllään" tapaan se tykkää ottaa käden suuhunsa ja varovasti purra
sitä... Ja kun se oikein tykkää se myös kirputtaa, joten jos ihossa
näkyy pienet mustelmat Helgan kohtaamisen jälkeen; se on vaan rakkautta .