MUUT KOIRAT>> :: SOHVI :: SENNI :: LEMPI :: TAIMI :: ELMERI :: LUMO :: HILMA :: TIUKU ::
MUUT SIJOITUSKOIRAT>> :: HILLA ::
MUUT SIJOITUSKOIRAT>> :: HILLA ::
Soopelinarttu
Syntynyt: 2.4.2013
Koko:
Lonkat:
Polvet:
Kyynärät:
Silmät: CEA-vapaa
Syntynyt: 2.4.2013
Koko:
Lonkat:
Polvet:
Kyynärät:
Silmät: CEA-vapaa
KoiraNetissä
Kasvattaja:
Sirkku Heliävirta
Omistaja:
Sirkku Heliävirta ja
Jaana Rautio
Onnenpisaran Ainokainen "Helga"
Helga, Hellän ja Inton rakkauden hetelmä. Helgan veli syntyi enkelipoikana ja näin ollen Ainokainen joutui viettämään pentukoppa-aikansa yksin mamman Hellässä huomassa. Ei aikaakaan kun tämä neiti ilmoitti, että nyt riittää aitaukset, hän on valmis elämään laumassa aikuisten seassa. Siitä se sit lähti... varsin reipas neitokainen asustaa isänsä ja mummonsa kanssa Kuopiossa Jaanan ja Janin ilona. Alla Helgan kotiväen kertomaa..
Helga on unelmien täyttymys, oman rakkaan Intoni ja hienon Hellän jälkeläinen. Kaikki minulta kyselivät, tulee Helga meille ja vastasin aina etten tiedä, kun en uskaltanut sitä Sirkulta kysyä... Kun se vihdoin tuli puheenaiheeksi ja sain asiaan varmuuden, olin onnellinen, niin onnellinen. Kävimme reippaan neidin hakemassa kotiin ja heti seuraavana päivänä se joutui agikisoihin turistiksi. Siellä hieman jännitti autot ja isot koirat... ...mutta enää niin ei tapahdu. Helga on nyt vajaat 7 kuukautinen. Se on vielä pentu, mutta se on jotenkin niin aikuinen. Se on hurja-Helga, se on hieno-Helga ja se on superupea-Helga. Sen kanssa voi mennä minne vaan. Helga tykkää kaikista ihmisitä, se menee koirien luo uteliaana häntä heiluen. Ainut paikka missä sen kanssa on todella hankala olla, on agilitykentän ympäristö silloin, kun siellä joku pääsee tekemään agilitya. Siinä kohtaa se kilahtaa. Se ei vaan kestä ettei itse pääse pitämään hauskaa. Se ei ole päässyt treenaamaan, sillä Helga on saanut olla pentu. On päässyt juoksemaan putkeen ja estesiivekkeiden läpi, mutta nähtävästi tämä on onnistunut herättämään Helgassa sen intohimon lajia kohtaan, joka myös sen isässä Intossa sekä isänemässä Iisassa on käsinkosketeltavissa. Ja se on upeaa se!!! Helgasta kasvoi hieman isokokoinen; näyttelyihin. Tämä asia on harmitus tietenkin Sirkun kannalta; itse olen ajatellut että niin sen ehkä piti mennä... minun sydän olisi särkynyt, jos se ei nukkuisi vieressä... Agilityyn siitä saattaa tulla oikein hyvän kokoinen medikoira! Minun silmään se on tietenkin kaunis, niin upea koira. Mutta kukapa ei omaansa vaalenapunaisten lasien läpi katsoisi ? Tykkään paljon Helgan rakenteesta ja liikkeistä. Onhan se hieman vahva nartuksi, mutta ehkäpä toi kroppa sen pääkopan sisältöä tukee? Aika näyttää mihin meidän tie vie. Harrastetaanko agilitya, tokoilua, lenkkeilyä, paimentamista (jossa se osoitti jo aiemmin todella suurta taipumusta) vai ihan kainalokaveruutta... Sillä ei ole mitään merkitystä, sillä se on meidän kokonaisvaltainen perheenjäsen, rakastettu ja haluttu sellainen. Helgalla on luonne, jollaista toivoisin kaikille rotumme edustajille. Se on kotona rauhallinen, iloinen ja hetivalmis. Se on vieraiden kanssa hyvin vapautunut ja avoin hännänheiluttaja. Vieraat paikat sitä ei hetkauta suuntaan tai toiseen, se tutkii ja tutustuu. Sen kanssa voi mennä missä vaan. Kun sen kanssa alkaa jotain "tehdä", sen syttyminen tapahtuu nanosekunnissa. Tiedän, että Helga tulee olemaan koira, joka kertoo jos neuvot tulee myöhässä...se on jo osoittanut että asiat tehdään täysillä. Vaikka se ei ole oikeasti päässyt vielä "harrastamaan", ne pienet hetket ovat osoittaneet että se tykkää tehdä ja sillä on mielestäni miellyttämisen halua... Tähän voidaan palata, kunhan päästään oikeasti treenin makuun. Ihana ihana koira. "Sitä saa mitä tilaa" sopii niin hyvin Helgan kohdalle. Sirkku voi tämän ihan varmasti allekirjoittaa! ps. älkää muuten ihmiset säikähtäkö jos Helgaan tutustutte. Perittyyn "Helllään" tapaan se tykkää ottaa käden suuhunsa ja varovasti purra sitä... Ja kun se oikein tykkää se myös kirputtaa, joten jos ihossa näkyy pienet mustelmat Helgan kohtaamisen jälkeen; se on vaan rakkautta .
Helga, Hellän ja Inton rakkauden hetelmä. Helgan veli syntyi enkelipoikana ja näin ollen Ainokainen joutui viettämään pentukoppa-aikansa yksin mamman Hellässä huomassa. Ei aikaakaan kun tämä neiti ilmoitti, että nyt riittää aitaukset, hän on valmis elämään laumassa aikuisten seassa. Siitä se sit lähti... varsin reipas neitokainen asustaa isänsä ja mummonsa kanssa Kuopiossa Jaanan ja Janin ilona. Alla Helgan kotiväen kertomaa..
Helga on unelmien täyttymys, oman rakkaan Intoni ja hienon Hellän jälkeläinen. Kaikki minulta kyselivät, tulee Helga meille ja vastasin aina etten tiedä, kun en uskaltanut sitä Sirkulta kysyä... Kun se vihdoin tuli puheenaiheeksi ja sain asiaan varmuuden, olin onnellinen, niin onnellinen. Kävimme reippaan neidin hakemassa kotiin ja heti seuraavana päivänä se joutui agikisoihin turistiksi. Siellä hieman jännitti autot ja isot koirat... ...mutta enää niin ei tapahdu. Helga on nyt vajaat 7 kuukautinen. Se on vielä pentu, mutta se on jotenkin niin aikuinen. Se on hurja-Helga, se on hieno-Helga ja se on superupea-Helga. Sen kanssa voi mennä minne vaan. Helga tykkää kaikista ihmisitä, se menee koirien luo uteliaana häntä heiluen. Ainut paikka missä sen kanssa on todella hankala olla, on agilitykentän ympäristö silloin, kun siellä joku pääsee tekemään agilitya. Siinä kohtaa se kilahtaa. Se ei vaan kestä ettei itse pääse pitämään hauskaa. Se ei ole päässyt treenaamaan, sillä Helga on saanut olla pentu. On päässyt juoksemaan putkeen ja estesiivekkeiden läpi, mutta nähtävästi tämä on onnistunut herättämään Helgassa sen intohimon lajia kohtaan, joka myös sen isässä Intossa sekä isänemässä Iisassa on käsinkosketeltavissa. Ja se on upeaa se!!! Helgasta kasvoi hieman isokokoinen; näyttelyihin. Tämä asia on harmitus tietenkin Sirkun kannalta; itse olen ajatellut että niin sen ehkä piti mennä... minun sydän olisi särkynyt, jos se ei nukkuisi vieressä... Agilityyn siitä saattaa tulla oikein hyvän kokoinen medikoira! Minun silmään se on tietenkin kaunis, niin upea koira. Mutta kukapa ei omaansa vaalenapunaisten lasien läpi katsoisi ? Tykkään paljon Helgan rakenteesta ja liikkeistä. Onhan se hieman vahva nartuksi, mutta ehkäpä toi kroppa sen pääkopan sisältöä tukee? Aika näyttää mihin meidän tie vie. Harrastetaanko agilitya, tokoilua, lenkkeilyä, paimentamista (jossa se osoitti jo aiemmin todella suurta taipumusta) vai ihan kainalokaveruutta... Sillä ei ole mitään merkitystä, sillä se on meidän kokonaisvaltainen perheenjäsen, rakastettu ja haluttu sellainen. Helgalla on luonne, jollaista toivoisin kaikille rotumme edustajille. Se on kotona rauhallinen, iloinen ja hetivalmis. Se on vieraiden kanssa hyvin vapautunut ja avoin hännänheiluttaja. Vieraat paikat sitä ei hetkauta suuntaan tai toiseen, se tutkii ja tutustuu. Sen kanssa voi mennä missä vaan. Kun sen kanssa alkaa jotain "tehdä", sen syttyminen tapahtuu nanosekunnissa. Tiedän, että Helga tulee olemaan koira, joka kertoo jos neuvot tulee myöhässä...se on jo osoittanut että asiat tehdään täysillä. Vaikka se ei ole oikeasti päässyt vielä "harrastamaan", ne pienet hetket ovat osoittaneet että se tykkää tehdä ja sillä on mielestäni miellyttämisen halua... Tähän voidaan palata, kunhan päästään oikeasti treenin makuun. Ihana ihana koira. "Sitä saa mitä tilaa" sopii niin hyvin Helgan kohdalle. Sirkku voi tämän ihan varmasti allekirjoittaa! ps. älkää muuten ihmiset säikähtäkö jos Helgaan tutustutte. Perittyyn "Helllään" tapaan se tykkää ottaa käden suuhunsa ja varovasti purra sitä... Ja kun se oikein tykkää se myös kirputtaa, joten jos ihossa näkyy pienet mustelmat Helgan kohtaamisen jälkeen; se on vaan rakkautta .